Moni AnttU:n järjestämiin Medilaser-kisoihin vajaa vuosi sitten osallistunut muistaa nauttineensa mehukkaita mustikoita Piskolansaaren vuorenrinteillä. Tänä satokautena mustikkasato on köyhempi, mutta maasto rikkaampi; metsän kaikkia sukkessiovaiheita löytyy ja kulkukelpoisuus vaihtelee laajalla skaalalla lähinnä aluskasvillisuudesta tai -kasvittomuudesta johtuen. Pitkä sateeton jakso on toki lakastuttanut kasvustoja niin, että maanpinta näkyy paikoin paremmin, ja ne muutamat suotkin tuntuvat varsin kimmoisilta kengän alla. Paula ja Riikka ovat repineet lähinnä yksittäisiä puita nurin. Kartalle ne ovat jättäneet jälkensä vain yhdessä hyvin pienialaisessa pehmeikössä.
Kivistä alustaa ei alueella laajalti ole, joten mukelikkopohja on pyritty tuomaan kartalle varsin herkällä kynällä. Kartalle kuvattujen kivenlohkareiden vähimmäiskoko vaihtelee sen mukaan, kuinka kauas ne näkyvät ja miten isoja mölliköitä niiden ympäristössä on. Erilaisten kulku-urien kuvaamista on haastanut vaihteleva heinikkoisuus.
Ratoja laadittaessa on pyritty pitkän matkan radoille tyypilliseen rytmitykseen, mutta maaston rikkonaisuudesta johtuen tästä periaatteesta on jouduttu myös joustamaan. Jos radalle on sattunut ikävästi samansuuntaisia tai -pituisia peräkkäisiä rastivälejä, silläkin on ollut tarkoituksensa. Erilaisten suunnistustaitoa mittaavien tehtävien määrää ei maasto ole liiemmin rajoittanut, eivätkä ratamestarit niistä ole myöskään tinkineet.
Näiden SM-esikisojen kilpailukeskuksesta on linnuntietä vain muutama kilometri maastoon, jossa ratkotaan Suomen parhaat yösuunnistajat reilun vuoden päästä. Uskommekin Anttolan SM-yöhön panostavien saavan arvokasta tuntumaa maastotyyppiin tämän kilpailun kokemusten myötä.
Olli-Jussi Korpinen
ratamestariryhmän johtaja
Timo Natunen
kilpailun valvoja, Savon Suunta